Helsinki - Delhi - Agra - Varanasi - Pokhara - Kathmandu - Hong Kong - Beijing - Shanghai - HK - MV Pacific Link - Los Angeles - ... - Seattle - Vancouver - ...
Pari paivaa palloillut Varanasissa. Ei mitaan tarkempia ja ihmeempia suunnitelmia sinansa.
Ihmetellyt rannalla ihmisia puuhailemassa ja viettamassa aikaa. Joku pesee pyykkia, jotkut itseaan, toiset pelaa krikettia, lehmat chillailee rantavedessa, joku meditoi, joku joogaa, turisteja piiritetaan, joku diilaa kukkasia, joku pilvea, joku kerjaa rahaa, jotakuta saatetaan seuraavaan elamaansa polttamalla avotulella tai kippaamalla Gangaan kivi jalassa. Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin.
Kavellyt kilometritolkulla polyisia katuja jokapaivaisessa liikennekaaoksessa, sulavahkossa sovunkaltaisessa yhdessa autojen, rekkojen, mopojen, riksojen, lehmien, lampaiden ja koirien kanssa. Loputtomia katuja reunustavat loputtomat rivit erilaisia puutiikkeja myyden mita taalla sitten myydaankin. Taalla ei ole r-kioskeja, mutta jos olisi niin niita olisi luultavasti 50m valein ja molemmilla puolilla katua. Jokseenkin turha edes yrittaa pysya kartalla. Itse asiassa en ole sellaista tasta paikasta edes hankkinut. On toki hyva tunnistaa omat kotikulmat ja painaa mieleen maamerkkeja ja paikkojen nimia. Kun ei enaa jaksa kavella niin nappaa kadulta riksakuskin, joka pienen kinastelun jalkeen suostuu kyytiin johonkin kohtuullisen hyvaksyttavaan ylihintaan.
Jostain syysta taalla alkaa olo tuntua jo jossain maarin turvalliselta. Eniten taalla pelkaa tormaavansa jollakin metrin kapealla kujalla johonkin innostuneeseen sonniin tai katukoiralaumaan joka on paattanyt alkaa paallikoimaan pimean tultua.
Mita tasta nyt viela sanoisi. Meininki ymparilla on vahan kuin olisi telkkari koko ajan paalla. En yhtaan ihmettele, etta taalla jengi on gurua meditoimaan. Pakko olla. Jos taalla haluaa rauhaa sita on turha etsia paan ulkopuolelta.