Kuvia Annapurnalta

En oikein edes muista mitä odotin retkeltä, mutta 11 päivää Annapurnan suojelualueella oli aika huimaa.  Alueella suojellaan myös ihmisiä ja vanhoja vuoristokulttuureita, joten paikoin olo oli kuin jonkinlaisessa jättimäisessä elävässä ulkoilmamuseossa. Jyrkkien rinteiden loputon kipuaminen ja kapuaminen rinkka selässä teki siinä sivussa ajasta ihan pätevän kuntoiluleirin. Matkaa kertyi lopulta reilut 100 km, josta noin puolet ylämäkeä ja puolet alamäkeä. 

Mukana oli paikallinen opas, joka auttoi hoitamaan kaikki tarvittavat säädöt. Hän tunsi paikat ja ihmiset, joten minulle jäi hommaksi lähinnä kävely ja maailman ihmettely. Muita reissaajia tuli tavattua joka päivä. Tungokseksi asti porukkaa ei kuitenkaan ollut, sillä nyt ei jostain syystä kuulemma ole turistikausi. Mulle sopi ihan hyvin kyllä.