Helsinki - Delhi - Agra - Varanasi - Pokhara - Kathmandu - Hong Kong - Beijing - Shanghai - HK - MV Pacific Link - Los Angeles - ... - Seattle - Vancouver - ...
Tulin tänne Hongkongiin ajatuksena hankkia nopeasti viisumi Kiinaan ja jatkaa matkaa mahdollisimman saman tein. Jotenkin päädyin säästämään kuitenkin pari markkaa viisumikuluissa ja jouduin siten odottamaan ylimääräisen viikon hakemuksen käsittelyä.
No, kun kerran täällä ollaan niin kai sitä voisi vähän katsella ympärillensäkin sitten.
Joukkoliikenne toimii hyvin ja täällä on kätevä matkakorttijärjestelmä. Vähän kuin Helsingissä sillä erotuksella, että kortilla voi monesti maksaa myös kauppakorinsa, kahvinsa, hampurilaisensa tai parkkimaksunsa. Ja täällä sitä korttia osaa käyttää turistikin.
Jos johonkin haluaa vain päästä johonkin, metro on usein nopein ja helpoin vaihtoehto. Jos taas haluaa myös nähdä jotain, päästä halvemmalla tai esimerkiksi istua, kannattaa hypätä mukavaan kaksikerrosbussiin. Niillä myös pääsee todennäköisemmin sinne minne haluaa kuin minibusseilla, jotka ovat hyvä vaihtoehto mikäli haluaa eksyä tai kaipaa halpaa huvipuistoajelua. Eksyminen täällä on mukavaa, sillä vaikka ei tietäisi mihin on päätynyt, pääsee kaikkialta kuitenkin helposti takaisin.
Joka päivä, ainakin tähän asti, on tullut vastaan jotain uutta ja ihmeellistä. Kaikki on lähellä. Paikka on sen verran pieni, että tämän ehtii kartoittamaan parissa viikossa. Toisaalta täällä on niin monenlaisia paikkoja, monenlaisia ihmisiä ja tapahtuu monenlaisia asioita, että ihmeteltävää riittäisi varmasti hyvin pitkäksi aikaa. Mikäli nyt ihmettelemisestä on kiinnostunut.
Tätä sanotaan paikaksi jossa itä kohtaa lännen. Monessakin mielessä kohtaamista voisi paremmin kuvata sanalla törmäys. Sen voi jokainen myös kokea kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti kävellessään kadulla. Luulin jo tottuneeni talsimaan kadun vasenta laitaa Intiassa ja Nepalissa, mutta täällä vaan kävelen jatkuvasti päin ihmisiä milloin missäkin. Voi toki olla, että yksinäisenä matkaajana haluan tiedostamattani hakea lähempää kontaktia vastaantulijoihin, mutta ehkä on olemassa toinenkin selitys.
Täällä liikenne on vasemmanpuoleinen. Manner-Kiinassa, josta ihmisiä virtaa tänne kummastelemaan tätä paikallista porkkalantapaista, liikenne taas on oikeanpuoleinen. Sen lisäksi täällä on jatkuvasti paljon porukkaa ties mistä ulkomaista. Vierailijoiden määrästä täällä kertoo myös matkakorttien määrä. Seitsemän miljoonan ihmisen kaupungin matkakortteja on kierrossa kuulemma yli 17 miljoonaa. Eiköhän se Helsingissäkin aiheuttaisi hieman hämmennystä, jos siellä yhtäkkiä päästettäisiin satatuhatta brittituristia kadulla vapaaksi.
Passin jääminen jumiin konsulaattiin johti minut ajattelemaan tätä paikkaa myös omana matkakohteenansa pelkän läpikulkupaikan sijaan. Se johti minut myös laittamaan matkasuunnitelmiani hieman uusiksi taas vaihteeksi. Olin aikoinaan alunperin haaveillut kiertäväni pallon maan pintaa pitkin: junalla Kiinaan, laivalla siitä eteenpäin. Siperian talvi ei jotenkin kuitenkaan houkuttannut tarpeeksi ja laivamahdollisuudetkin jäivät lopulta tutkimatta. Siis päätin lentää Intiaan.
Nyt minulla oli kuitenkin aikaa istua netin ääressä ja etsiä reittejä täältä eteenpäin. Löysin lopulta huhtikuun aluksi englantilaisen matkatoimiston kautta saksalaisen rahtilaivan Hongkongista Kaliforniaan. Se toki tarkoitti myös sitä, että jouduin hakemaan toistakin viisumia ja säätämään kasan muita asioita matkaa varten. Vielä viikko lisää täällä.
Sain siinä samalla tutustua paikallisiin terveydenhuoltopalveluihin, kun jouduin hakemaan yhden rokotuksen lisää ja todistuksen siitä että näen ja kuulen ja pystyn kävelemään. Muutamien mutkien jälkeen päädyin paikalliseen lääkärikeskukseen. Oikeastaan se oli enemmänkin lääkärikokoelma, kerrostalo täynnä pieniä yksityisiä vastaanottoja. Valitse siinä nyt sitten sadan kiinaksi kirjoitetun nimen joukosta. Olen toki tutustunut hieman kiinan kieleenkin, jotta selviäisin täällä paremmin. Hongkong ei kuitenkaan ole aivan paras paikka sen opetteluun, sillä sekä puhuttu että kirjoitettu kieli eroaa huomattavasti normikiinasta. Harvoin myös kielen alkeissa lähdetään liikkeelle lääketieteellisistä termeistä. Yritettyäni ensin päästä muiden muassa plastiikkakirurgille, magneettikuvauksiin ja gynekologille löysin lopulta tavallisen peruspertsalääkärin, joka viimein päästi minut pulasta.
Pääsin taas jatkamaan matkani suunnittelua. Laivamatkan tuoma aikataulupaine oli toki yksi peruste Kiinan matkakohteita pois tiputellessani. Toinen oli valaistuminen kyseisen maan maantieteellisestä koosta. Pinta-alaa löytyy melkein koko Euroopan verran. Ei sitä ihan kuukaudessa taida kokonaan ehtiä kiertämään. Ja etenkin, kun aika nyt jää alle pariin viikkoon, niin jonkinlaista karsintaa lienee hyvä hieman suorittaa. Alunperin ajattelin haluavani poiketa lounaisosassa Yunnanissa. Taisin kuitenkin saada jo tarpeekseni luonnosta ja maisemista Nepalissa ja olen sen sijaan, syystä tai toisesta, alkanut kiinnostua enemmän kaupungeista. Haluan myös päästä jonnekin, jossa voin todeta, että se kaikki kiinan kielen opiskelun kanssa tuskailu ei ole mennyt aivan täysin hukkaan.
Jollekulle voisi tietenkin herätä kysymys, että eikö olisi ollut helpompi ottaa asioista selvää ja hoitaa viisumit ja muut asiat etukäteen ennen lähtöä. Nojuu olisi varmaan ollut. Toisaalta yhtenä matkan tavoitteenani on ollut oppia hoitamaan asioita, mitä tahansa, myös ulkomailla. Samoin olen halunnut löytää jonkinlaisen tasapainon suunnitelmallisuuden ja suunnittelemattomuuden välillä, oppia tekemään nopeasti uusia suunnitelmia ja yhtälailla oppia luopumaan niistä tarvittaessa. Siinä mielessä matka on kyllä tähän mennessä onnistunut varsin hyvin.