Helsinki - Delhi - Agra - Varanasi - Pokhara - Kathmandu - Hong Kong - Beijing - Shanghai - HK - MV Pacific Link - Los Angeles - ... - Seattle - Vancouver - ...
Olen nyt ollut parikymmentä päivää täällä Nepalissa. Vaihdoin eilen Pokharan rauhan Kathmandun vilinään. Hämmentävän hyvin olen viihtynyt edelleen.
Kaikki ei tässä maassa kuitenkaan ole aivan kohdallaan, ainakaan suomalaisittain. Maa on yksi maailman köyhimmistä, puolet porukasta työttömänä, energiakriisin takia sähkönjakelu toimii vain silloin tällöin, orpoja, kerjäläisiä, lapsityövoimaa, poliittisia valtataisteluita...
Jokin täällä kuitenkin on hyvin. Bussimatkalla Intiasta Nepalin rajalle juttelin paikallisen kanssa, joka sanoi Nepalin olevan "kehittymättömämpi kuin Intia, mutta elintasoltaan parempi". Tai jotain sinne päin. En oikein ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti, ja olenkin sen koommin miettinyt tuon lauseen merkitystä, joka päivä. En tosin kovin pitkälle ole pohdinnassani vielä päässyt.
Keskeistä ajatuksessa kuitenkin lienee nimenomaan Nepalin vertaaminen Intiaan. Eikä vaikkapa johonkin länsimaahan. Ehkä täältä puuttuvat Intian valtavat kontrastit, täällä ei näy rikkaus, ihmeelliset palatsit ja monumentit, joten köyhyyskään ei vaikuta niin ihmeelliseltä.
Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen supermarketti-ilmiö, jossa unessa kävelevät ihmiset saadaan vihdoin näkemään tuote hyllyssä laittamalla niitä 100 vierekkäin. Täällä asuu suhteellisen järjellinen määrä ihmisiä, noin 30 miljoonaa verrattuna Intian miljardipopulaan. Jos täällä tulee päivän aikana kadulla kymmenen kerjäläistä nykimään hihasta, Intiassa heitä tulisi 300, mikäli määrän suhde väkilukuun pysyisi samana. Kymmenen ihmisen avunpyynnöt oppii olemaan kuulematta ja näkemättä jo muutaman päivän harjoittelun ja turtumisen jälkeen, niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin. 300 vaatii jo huomattavasti harjaantuneempaa välinpitämättömyyttä.
Kehittymättömämpi kuin Intia, mutta elintasoltaan parempi. Talousihmeeksi tätä maata ei tosiaankaan voi kutsua, epävakaa poliittinen tilanne pitää siitä osaltaan huolen. Toisaalta täällä ei ole myöskään väestöräjähdyksen tuomaa hyperkilpailua ihmisten kesken, vaan elämä voidaan ottaa vähän rauhallisemmin. Elintasoa sekin.