Kuvia Kathmandusta

Kathmandu ja Thamel on taas ihan toinen maailma kuin Pokharan Lakeside. Tämä on jonkinlainen leppoisampi versio Delhin Karol Baghista tai Paharganjista. Täällä saa kävellä jopa ihan rauhassa kadulla, kerjääminen ja kaupustelu ei ole aivan yhtä agressiivista. Tai voi toki olla että minun tuputtajasuodattimeni ovat vaan kehittyneet uudelle tasolle. Olen kokeillut kaupunkiin tutustumista vaihteeksi tutkametodilla. En ole hankkinut karttaa, vaan kuljen ympäriinsä fiilispohjalta. Kyllä sitä aina iltaan mennessä kotiin löytää. Tosin omien kulmien tunnistaminen illalla pilkkopimeässä tuo omat haasteensa mukaan, ehkä jopa hieman jännitystä.

En myöskään ole hankkinut opaskirjaa, päällisin puolin vilkaissut Wikitravelia kylläkin. Tutustun lähinnä niihin paikkoihin, jotka sattuvat tulevan vastaan. En ole juuri tutustunut historiaan, lähinnä katselen vain ja ihmettelen ja yritän sen pohjalta tehdä jotain päätelmiä. Ehkä tätä tapaa voisi kutsua vaikkapa avaruusoliometodiksi. Eri asia tietty onko tässä varsinaisesti mitään järkeä.

Eilen kävelin hotellilta itään, tänään kartoittelin etelää, huomenna suuntana länsi.